thynnus
thynnus, i, v. thunnus.
thynnus (thunnus, tunnus), ī, m. (θύννος), der Thunfisch (Scomber Thynnus, L.), Plin. 9, 44 sqq. Lucil. 49 (tunni) u. 938. Varro sat. Men. 209. Hor. sat. 2, 5, 44. Ov. hal. 98. Mart. 10, 48, 12. Manil. 5, 664: als fem., thynni fetae, Plin. 9, 47.
thynnus (14) ou thunnus, ī, m. , thon [poisson] : Hor. S. 2, 5, 44 ; Plin. 9, 44.
thynnus, i, m.: tonno.
thynnus, i, f.: = thynnus.
thynnus ī, see thunnus.